Mitä kuuluu?

Joskus käy niin, että yhtenä aamuna herätessään huomaakin kaiken olevan ihan hyvin.

Että onkin vähän oppinut luottamaan elämään. Että kaikilla mutkaisilla poluilla, joita on kulkenut tullaksen juuri tähän kohtaan, on ollut jokin tarkoitus. On varsin vapauttavaa, kun sen suostuu näkemään ja antaa itselleen luvan jatkaa eteenpäin ilman menneisyyden taakkoja ja mörköjä.

Vaikka ne mielellään salakavalasti tahtovatkin seurata, välimatka niihin kasvaa joka päivä, kun rohkeasti elää eteenpäin ja kohti uusia unelmia.Kaikki tapahtuneet asiat eivät ole olleet sellaisia, joita olisin toivonut itselleni, jos olisin saanut valita. Suurimman osan olisin kiertänyt kaukaa kauhistellen, mutta Joku minua viisaampi kuljetti päättäväisesti etenpäin myös niillä poluilla, joilla en olisi enää jaksanut askeltakaan.

Välillä tuo samainen Joku järjesteli muidenkin ihmisten elämää siten, että minunkin oli pakko tehdä ratkaisuja ja päätöksiä, vaikka luulin hajoavani.

En tiedä, mitä on edessä, mutta tänään oli hyvä herätä yhä täällä kivitalon suojissa, katsella aamukahvia juodessa sadepilvien rakoilua ja auringonpilkahduksia taivaalla. Tästä on hyvä lähteä päivän puuhiin, pyöräillä rantoja pitkin tärpätintuoksuun.

Laatikkoleikkiä

...ja pussihyppelyä, siinä viime päivien puuhat tiivistetysti.

Pakkasin kaikki hyvin muuttoa varten, merkitsin myös kaikki umpinaiset pakkaukset.
Että sitten on helppoa uudessa kodissa, nostella vaan kaikki paikoilleen.
Jännempää tämä silti on ollut kuin joulukalenterin avaaminen, esimerkiksi  näin:
Laatikon päällä lukee:kenkiä.
Laatikon kylki kertoo:keittiö.
Laatikossa on...ruukkuja.
Koko painavan laatikon olisi voinut viedä suoraan varastoon,
eikä hiissata keskelle olohuonetta. En silti moiti muuttoväkeä ja heidän röntgenkatseensa epätarkkuutta, sillä minulla oli erinomaiset kantajat. Kaksi vahvaa teiniä ja muuttoauton kuljettaja. Itse pyörin lähinnä jaloissa ja olin kantavinani välillä jotakin selkääni varoen. Useamman kerran minut pelastettiin puolitiestä rappukäytävää, kun muu ruumis olisi jaksanut, mutta selkä kieltäytyi yhteistyöstä.

Mustissa jätesäkeissäkin oli kaikissa teipit, joihin oli kirjoitettu sisältö.
Useimmista säkeistä teippi on tippunut pois. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin lupaavalta,
että jouluksi saatan saada jopa paikoitellen lattian näkyviin, ettei tule aivan musta joulu,ainakaan sisätiloissa.
Joulukoristeitakin on jätesäkillinen, sen avaamisen jätä aivan viimeiseksi. Tai jos en jaksa sitä enää avata, kietaisen sen ympärille jouluvalot...

Karsintakierros ennen muuttoa

Tilaa ennen 120 neliötä ja piharakennukset.
Tilaa jälkeen 60,5 neliötä.

Nyt on loistava tilaisuus tehdä inventaario vaatimattoman mutta sitäkin runsaamman irtaimistonsa parissa. Jos tällä kertaa oikeasti miettisin, mitä tarvitsen ja mistä on aika jo luopua. Mikä oli tarpeellista kymmenen vuotta sitten lapsiperheessä, onkin ehkä enää vain varaston täytteenä ja sängyn alla pölyä keräämässä.

Kun muuttaa maalta kaupunkiin, tarvitseeko lumikolaa, talikkoa, lapiota, saaveja, sankkoja, harsoja?
Saako luopua sisustajan painajaisesta, arkkupakastimesta?
Miten paljon tarvitsen kaikkea varastoihini tallentamaani "tästä-saisi-hienon-sellaisen-teoksen" -tarviketta? Useimpien silmiin nuo tarvikkeet näyttävät kaatopaikkatavaralta.

Mitä tapahtuu, jos luovun kaikesta, mitä en tarvitse ja mistä en pidä?
Uskallanko?